Hevosella ja ihmisellä on pitkä yhteinen historia. Jo Madeleinen kulttuurin aikaisissa, ehkä jopa 25 000 vuotta vanhoissa Lascaux´n luolamaalauksissa esiintyy hevosia, mutta ne tuskin olivat tuolloin vielä ihmisen kesyttämiä hyötyeläimiä, vaan kuvat esittävät todennäköisesti arvokasta riistaeläintä.

Hevosta on kuvattu useissa uudemmissakin luolamaalauksissa ja se osoittaa, että hevonen on ollut ihmiselle tärkeä eläin eri kulttuureissa ja eri puolilla maapalloa. Hevosen ja ihmisen yhteinen taival on alkanut saalistajan ja saaliseläimen suhteena jo hyvin varhain ja syventynyt syväksi luottamukseksi ihmisen kesytettyä hevosen ratsuksi ja vetojuhdaksi. Nykyisellään moni hevonen on suorastaan rakastetun lemmikin asemassa.

Jo hyvin varhain ihminen alkoi kiinnittää huomiota hevosten ominaisuuksiin ja ymmärsi, että valitsemalla siitokseen sopivia eläimiä saattoi hevosta kehittää haluamaansa suuntaan. Arabianhevonen, jota pidetään puhtaimpana ja vanhimpana hevosrotuna on jalostettu jo yli 2 500 vuotta sitten aavikolla Lähi-Idässä, ja islanninhevosenkin jalostus alkoi jo yli tuhat vuotta sitten eurooppalaisen metsähevosen ja ponien pohjalta. Islanninhevosen tilanne on sikäli erikoinen, että rotua varjellaan poikkeuksellisen ankaralla kiellolla tuoda Islantiin hevosia.

Ihmisen suhde hevoseen on mahdollistanut suuret harppaukset ihmiskunnan kehityksessä. Ilman luotettavaa kuormajuhtaa ja vetäjää viljelyn kehitys olisi ollut huomattavasti hitaampaa, sodankäynti aivan toisenlaista ja ihmisen liikkuminen paikasta toiseen huomattavasti maata pitkin vaivalloisempaa. Ilma hevosta kumppaninaan ihminen olisi todennäköisesti joutunut huomattavasti kauemmin turvautumaan vesireitteihin kulkuyhteyksinä.