Kouluratsastus on perinteisin kaikista ratsastuslajeista: lajin perusopas kirjoitettiin vuonna 430 eaa, ja kreikkalaisen Xenofonin opas on edelleen käyttökelpoinen, ainakin jos osaa muinaiskreikkaa.

Kouluratsastus saattaa ulkopuolisesta näyttää oudolta ja jokseenkin tarpeettomalta kikkailulta, mutta itseasiassa kouluratsastuksen juuret ovat ratsuväessä. Ratsun tarkka hallitseminen oli ratsuväen sotilaille sodassakin elinehto, sitä ei harjoiteltu vain paraatikenttää varten tai muun tekemisen puutteessa. Taidot kuten peruuttaminen käskystä, liikkuminen sivuittain tai käännös paikoillaan olivat varmasti tarpeellisia, kuten yleensä ottaen ratsun täydellinen hallinta.

Kouluratsastusta on verrattu klassiseen balettiin, vaikka se ei ehkä ole paras tanssin laji verrokiksi. Kukaan ei esimerkiksi nosta hevosta, eikä hevonen edes loiki. Ehkä parempi vertaus olisi kilpatanssi, joissa jalkatyöllä on suuri merkitys, kuten kouluratsastuksessa, ja jossa tanssitaan pareissa kuten kouluratsastuksessa ratsu ja ratsastaja ovat yhteistyössä. Tuomarit antavat pisteitä hevosen liikkeille, suorituksen täsmällisyydelle ja ratsastajan taidoille. Ratsastajan tulee ohjata hevosta huomaamattomin liikkein, hevosen ja ratsastajan yhteistyön on oltava saumatonta.

Kilpailukenttä on tasainen hiekka- tai nurmikenttä, esteitä siinä siis ei ole eikä hevonen joudu hyppäämään. Kilpailuissa on kaksi erilaista suoritusta, vakio-ohjelma jossa hevonen ja ratsastaja suorittavat tietyt kuviot, tarkkaan määriteltyjen askellajien kera. Vapaaohjelmassa ratsastaja suorittaa haluamansa koreografian ratsunsa kanssa musiikin tahtiin, ja muiden suorituksen osien lisäksi musiikin yhteensopivuus arvioidaan: tässä mielessäkin kouluratsastus muistuttaa enemmän tanssia kuin muita urheilulajeja, niitä joissa mitataan nopeutta tai loikan pituutta eikä taiteellista vaikutelmaa.

Kouluratsastus on olympialaji, suomalaisista kouluratsastajista menestynein on ollut Kyra Kyrklund, joka voitti MM-hopeaa Tukholmassa 1990 ja maailmancupin finaalin Pariisissa 1991 hevosensa Matadorin kanssa. Kyra on osallistunut olympialaisiin kuusi kertaa sijoittuen kyllä hyvin, mutta ei ihan palkintopallille asti. Kouluratsastus nähdään Suomessa yläluokkaisena lajina, eikä sillä ole juuri valtion tukea. Maasta ei löydy huippuluokan valmentajia tai hevosia montakaan, joten huippuluokan ratsastajia on vähänlaisesti. Harrastajia on kuitenkin enemmän kuin uskoisi, ja harrastajakilpailuja järjestetään ympäri maata. Harrastuksesta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista Suomen Ratsastajain Liiton sivuilta tietoja.